Skleroderma on todella monimuotoinen sairaus, johon voi liittyä monenlaisia oireita yleisoireston rinnalla.

Ihon kiristyminen on skleroderman yleisin oire. Se voi myös vaikuttaa sisäelimiin kuten ruokatorveen, aiheuttaen sekä ruokatorven mobiliteettihäiriöitä ja närästystä/refluksitautia. Myös suoliston mobilitettihäiriö on mahdollista aiheuttaen ilmavaivoja ja ummetusta sekä vaihtelevasti ripulin.

Keuhkoissa se voi vaikuttaa keuhkokudokseen keuhkofibroosina tai keuhkoverisuonten seinämiin, mikä puolestaan voi aiheuttaa keuhkovaltimopaineen nousua. Mahdollinen sydämen vajaatoiminta voi johtua keuhkovaltimonpaineen noususta ja-/tai sydämen lihaksen fibroosista.
Sydämeen voi kertyä nestekertymää ja sitä todetaan jopa n.40% potilaista, lievissä tapauksissa se voi olla yleensä oireeton.

Munuaisen toimintaan skleroderma voi vaikuttaa haitallisesti aiheuttaen erittäin harvinaisen ja erittäin vaikeissa tapauksissa ns. munuaiskriisin, jota tavataan diffuusin skleroderman yhteydessä.

Pienet perifeeriset verisuonet on yleisin paikka, mistä tauti alkaa Raynaudin oireena. Siinä käsien ja jalkojen verisuonet supistuvat kylmässä voimakkaasti jolloin kädet/jalat muuttuvat ensin valkoisiksi, sitten sinisiksi ja viimein punaisiksi, aiheuttaen sormissa ja varpaissa myös puutumista ja kipua.

Myös nivelkivut, jännetuppitulehdukset ja bursiitit ovat yleisiä, varsinkin taudin alkuvaiheessa. Lihaksiin voi myös kehittyä esimerkiksi myosiitti/myopatia tai eosinofiilinen faskiitti. Autonomisenhermoston häiriötä voi myös esiintyä kuten esim. hikoilua tai huimausta.